Heipä hei! Olen 17-vuotias lukiolainen, jonka elämä enemmän tai vähemmän pyörii koirien ympärillä. Olen pienestä pitäen ollut koiraihminen, vaikkei omaa koiraa olekaan ollut. Lenkitin ahkerasti kaikki naapurin koirat, luin ehkä kaikki koirakirjat mitä oli saatavilla sekä leikkasin-liimasin-säästin joka ikisen koiran kuvan minkä löysin lehdistä, mainoksista tai itse tulostettuna netistä.
Ollessani 13-vuotias, karkeakarvainen kettuterrieri Aapo tuli ja lopetti koirattoman elämäni. Rotuna kettis ei ehkä ole se tyypillisin ensimmäinen koira, mutta ihan hyvin meillä on kuitenkin mennyt, enkä kyllä vaihtaisi tuota asennetta ja luupäisyyttä mihinkään! Aapon kanssa löydettiin agility heti pentukurssilta. Siitä lähtien olen pyörinyt lajin parissa melko aktiivisesti.
Aapeli kisaa parhaillaan 2-luokassa. Tittelilistaa koristaa kuitenkin JSM14 kuudes sija! Mun oma kettari oli ainakin yhtenä päivänä Suomen kuudenneksi paras, vähänkö siistiä! Aapo on kyllä ollut mahti opettaja niin normi koira-arjen kuin agilitynkin suhteen. Respectit siis hälle! <3
Ja vaikka A onkin hurja terrieri, ärsyttävän itsepäinen, luupäiden kuningas, fiilistekijä ja kaikkea muuta, on se silti aikamoinen pehmopapparainen, sydänten särkijä ja kaiken kaikkiaan letkeä kaveri!
Aapon lisäksi olen saanut kisata monien ja monien lainakoirien kanssa. Vuonna 2013 tutustuin australiankelpie Ekaan ja aloin kisata sen kanssa. Samana vuonna voitimme junioreiden suomenmestaruuden. Huikeeta! Muita mainittavia kisakoiria on ollut kelpie Hupi, heeleri Roope, bortsu Ritva sekä cockeri Martta. Kisakokemuksia olen siis saanut kerrytettyä toisistaan tosi erilaisten koirien kanssa, mikä on ollut todella hienoa.
Kelpien kuitenkin loppupeleissä veivät minut mukanaan, ja haave omasta kiiturista syntyi. Muutaman mahdollisen pentuekyselyn ja pohdiskelun jälkeen, aivan vahingossa, eteeni ilmestyi kolmeviikkoiset kelpiepennut, joista yksi on nyt minulla. Alma tuli taloon toukokuussa 2015. Sen kanssa ollaan jo jonkin verran piiperretty kaiken näköistä, katsotaan tuleeko koskaan mitään :D
Kun aloitin lukion, ajattelin, että koulun ohella olisi kiva olla joku työ, joka ei veisi kamalasti aikaa, mutta josta saisi vähän tuloja omiin tarpeisiin. Jo jonkin aikaa olin pyöritellyt ajatusta kouluttamisesta ja omista kursseista, mutten ikinä uskaltanut kehittää sitä päähänpistoa pidemmälle. Vähän myöhemmin lukiossa alettiin kertoa Nuori yrittäjä –kampanjasta, jonka tarkoituksena on opettaa nuorille yritystoimintaa oman yrityksen perustamisesta kirjanpidon kautta vuosikatsauksen tekoon. Niinpä päätin ottaa haasteen vastaan, ja niin syntyi Agipoint NY.
Vuosi oli todella kiva ja antoisa. Niinpä päätin jatkaa yrittämistä ja nykyään koulutan oman toiminimen alla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti