maanantai 19. lokakuuta 2015

Ida: rally-tokoa, synttäreitä, treeniä, avustajakoiria ja kisastartteja!

Viikkoon on mahtunut taas paljon! Me innostuttiin Maisan kanssa rally-tokosta, tai siis minä innostuin ensin ja innostutin sitten koiranikin ;) Päätin huvinvuoksi kokeilla Maisan kanssa alo-luokan liikkeitä kotona ja namien ja pienen avustuksen voimalla sujui kaikki liikkeet. Ollaan nyt reenailtu niitä kotosalla ja ekat ohjatut treenit käytiin viime torstaina Salon koirahallilla Jaana Karppisen opissa. :) Maisalle vaikeinta varmaan on perusasento/sivulle tulo. En ole sille koskaan opettanut mitään tiivistä perusasentoa, vaan sivulla olo on ollut lähinnä noutopuuhissa käytössä ja silloin se on ollut hyvin epämääräinen "tuossa jossain sivulla vaan". Olemme siis aika paljon naksutelleet sitä ja muita yksittäisiä juttuja kotona. Pientä radanpätkää tehtiin sitten Jaanan treenissä ja sen innoittamana päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoitin Maisan epävirallisiin kisoihin! :D Epikset järjestää Koirakerho Tassut ja siellä luokkina ALO ja AVO ja palkkaaminen on sallittua. Ajattelin että se on hyvä tilaisuus päästä harjoittelemaan radan tekemistä kisanomaisesti ja kun vielä namitkin on sallittuja niin mikäs siinä! :) Se on siis ohjelmassa keskiviikkona!

Agilityn osalta ollaan menty aika vuoristorataa treenien suhteen. :D Viime maanantaiset viikkotreenit menivät ihan poskelleen, rata ei ollut lainkaan mun eikä mun koirien tyyppinen ja oma fiilis oli koko päivän jo töissäkin vähän plaah, niin senhän tiesi jo että mitä siitä tulee, ei yhtään mitään! :D Onneksi käytiin sitten omatoimi-reeneissä torstaina ennen viikonlopun kisoja ja sain hyviä onnistumisia kaikille! Tehotreenissä olivat kepit, rengas ja A-este. Raisan kanssa oli ihan pakko kokeilla, että miten kaukaa sen pystyy lähettämään kepeille ja siitä tietty vähän videotakin:


Lauantaina mentiin sitten Veeran kanssa Kirkkonummelle kisaamaan! Molemmat oli jotenkin tosi väsyneitä jo heti aamusta ja mietittiin että mitenköhän käy. Aamu alkoi kakkosluokalla ja siinä meillä oli kisaamassa Veeran Aapo ja multa Roxy. Roxylle olin ottanut kaikki 3 rataa. Ekalta agi-radalta meille tuli 10 ja hiukan yliaikaa (kepeiltä 5 ja aikaa, putkelta kielto 5)  ja sillä päädyttiin 1. sijalle. :D Toiselta agi-radalta ja hyppäriltä tuli molemmilta HYL, kummassakin tökki kepit ja toisella taisi tulla yksi hyppykin väärään suuntaan. Harmittavat nuo kepit kun Roxylla oli muuten tosi hyvä into ja vauhti.. En tiedä mikä sen keppi-ongelman aiheuttaa, teki jokaisella kolmella radalla samalla tavalla, aloitus oli hyvä ja toka vikaan väliin asti tasaista pujottelua ja sitten yhtäkkiä vaan seis. Tehnyt samaa nyt muutamissa kisoissa, treeneissä kuitenkin tekee hienosti loppuun asti! En tiedä alkaako se ennakoimaan palkkaa vai mitä.. Noh, katsotaan miten tämä tästä etenee. Raisalle mulla oli hyppäri ja yksi agi-rata ja molemmilta napsahti HYL. Raisalla karkasi mopo käsistä ja mulla ei ollut lainkaan Raisa-moodi päällä ja radat oli sika vaikeat ykkösluokan radoiksi ja niihinhän se sitten kosahti. Olen kuitenkin tyytyväinen Raisan lähtöihi ja kontakteihin! :) Uutta matoa koukkuun vaan! Päivän viimeisenä mulla oli sitten Brucelle kaksi agi-rataa, tai siis piti olla ;) Ekalta radalta rapsahti 0-voitto ja SERT! Vihdoin! Jo sitä onkin odotettu! Ei ollut kyllä mikään kaunis tai sujuva rata, mutta nyt päästään nollaamaan tilanne ja aloittamaan puhtaalta pöydältä 2. luokassa! :) Seuraavat kisat onkin sitten tulevana viikonloppuna Maisa kanssa TSAUlla ja sitten muiden kanssa varmaan vasta marraskuun puolella LÄGIllä. :)



Sunnuntaina meillä olikin vuorossa Tiina Jaakkolan koulutus hallilla. Oltiin ostettu Veeran kanssa paikka puoliksi Almalle ja Raisalle, todettiin että kummallekin pölhölle riittää hyvin yksi kunnolla tehty pätkä, ettei ala keittämään yli tai tulemaan väsymystä liikaa. :) Rata oli melko vauhdikkaan ja kinkkisen oloinen ja mulla oli kamala päänsärky eli odotukset Raisan kanssa menemiseen oli täysin nollassa. Radalla oli Mujusen Salmen haasteajatuksia ja teemana siis rytmitys, itsenäiset takaakierrot ja poikkarit. Loppujen lopuksi treeni olikin todella onnistunut! Raisa luki todella hyvin rytmitystä ja mun rintamasuuntaa ja saatiin sika hyviä onnistumisia takaakierroille! Rimoja roiskui jonkin verran, mutta suurin osa niistä oli mun omaa ajoitusvirhettä, sitten kun annoin vihjeet ajoissa pysyi rimatkin ylhäällä! Parasta oli kun sain Raisan yllättävän helposti kääntymään ansaputkelta pois! Kyllä mekin joskus onnistutaan! :) Huippua! Lisää Tiinan supereita koulutksia!

Eilen oli taas Katjan ryhmien ja maanantai viikkotreenien vuoro. Tällä kertaa rata oli enemmän meidän makuun ja mun asenne ja fiilis kohdillaan ja silloinhan niitä onnistumisiakin tulee! ;) Raisa teki tosi hyvää työtä! Harjoiteltiin niistoa pituudelle ja päällejuoksuja, molemmissa tosi hienoja pätkiä, Raisalla ajatus mukana ja pieniä teitä! Sitten oli muutamat ketschker-käännökset, ne vaan toimii Raisalla tosi hyvin ja nyt kun mä uskallan käyttää niitä rohkeammin niin en alkaa olee kummallekin tutumpia. Kontaktit sillä on tosi hyvät, niin A:lle kun puomillekin. Kepit oli eilen vaikeessa kulmassa ja ne tuotti alkuun ongelmia, varsinkin kovassa vauhdissa. Maisan kanssa tehtiin viimeistely-treeni ennen sunnuntain kisoja ja hyvällä mielelle senkin kanssa tuli! Hieno koira! Kunhan mä pysyn poissa edestä ja uskallan jättää sitä enemmän yksin suorittamaan niin hyvä siitä tulee! Hyvä treenifiilis päällänsä!

Viikkoon on mahtunut myös pari erityisen spessua juttua! Synttäreitään on viettäneet Nora ja vanhempieni koira Viuhti! 10.10. täytti Nora 7 vuotta ja 15.10. Viuhti 10 vuotta! :) ♥



Ja kaikkein paras juttu mikä tapahtui perjantaina oli se, että sain Joyn hoitoon! Joy on töissä oleva avustajakoira, joka asui luonani ja jonka hoitajana toimin syksystä 2011 kevääseen 2013. Joy lähti töihin toukokuussa 2013 Helsinkiin ja nyt sain ilokseni sen jo toistamiseen hoitoon! Joy tuli perjantaina ja olimme molemmat todella iloisia nähdessämme toisemme! :) ♥ Nyt saamme nauttia toistemme seurasta ainakin viikon verran.

Joy kavereidensa Maisan ja Zian kanssa ♥











keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ida: Mun noutaja on ihan oikeestikin Noutaja!

Käytiin Maisan kanssa lauantaina 10.10. kokeilemassa meidän taipumuksia noutopuuhiin, hyvällä menestyksellä käytiinkin! :) Mjösundissa Kemiössä järjestettiin siis noutajien taipumuskokeet ja olimme Maisan kanssa lauantain aamupäivä ryhmässä. Herätyskello soitti jo 6.30 ja paikanpäällä piti olla viimeistään yhdeksältä. Oltiin toppauduttu oikein kunnolla, kun mittari näytti aamulla lähtiessä -6, hyrrrr. Onneksi päivä oli silti aurinkoinen ja paksun vaatekerroksen takia ei edes tullut kovin kylmä. Olimme Maisan kanssa aamupäiväryhmän viimeinen koirakko, eli aamu meni omaa vuoroa odotellessa ja muiden suorituksia katsellessa. Meidän ryhmässä oli 2x labukka, 2x flatti, 1x kultsu ja 3x tolleri. Kuusi koiraa loppujen lopuksi läpäisi kokeen ja saivat tuloksen NOU1, mukaan lukien Maisa!! :)

Maisa oli melko innostunut ja pomppivainen ennen meidän vuoroa, mietinkin että mitä tästä mahtaa tulla, koko aamupäivän autossa odottanut koira oli täynnä energiaa. Ensimmäinen osuus oli vesityöskentely. Siinä koiran tulee noutaa kaksi lokkia vedestä, toinen lähempää maalta heitettynä ja toinen kauempaa veneestä heitettynä. Jänskäsin vesiosuudessa kahta asiaa; menisikö Maisa uimaan pakkaskelillä ja lähtisikö se pidemmässä noudossa tsekkaamaan ensin veneen köyden toivossa (Maisan lemppari liike VEPEssä...). Jännitin kuitenkin turhaan, molemmat vesinoudot menivät niin nappiin kuin voivat vaan mennä! Tuomarikin sarkastisesti vitsaili Maisan "uimahaluttomuudesta" kun tuo pöljä hyppäsi taas kunnon kamikaze-hypyillä veteen. :')

Päästiin siis seuraavalle osuudelle eli hakuruutuun. Hakuruudussa metsään on piilotettu 5 varista ja kuudes heitetään laukauksen kera lähimaastoon. Koiran pitää siis hakea heitetty varis ja sitten etsiä loput. Maisa kuunteli laukausta tarkkaavaisena ja katsoi mihin varis heitettiin ja ampaisi luvan saatuaan matkaan. Heittovariksen haettuaan Maisalle tuli joku hetkellinen aivopieru ja se lähti etsimään seuraavaa varista ensimmäinen suussaan! :D Tuomari totesi naurahtaen että nyt se lähti sen kanssa lenkille... Onneksi Maisa kuitenkin muutaman huutelun jälkeen palautti variksen minlle, ja vielä hienosti käteen asti. Lähetin sen hakemaan seuraavaa, mikä sitten löytyikin heti ja se onneksi palautettiin suoraan ilman mitään kunniakierroksia! Laitan tuon aivopierun kyllä odottelun ja energian piikkiin! :D Kolmannelle lähetettyäni Maisa lähtikin todella kauas, tuomari kehui sen itsevarmuutta ja pohti ääneen mahtaisiko se hakea kauimmaisen riistan.. Maisa juoksi sen ohi, mutta sai kuitenkin heti vainun ja kääntyi vauhdissa 180 astetta ympäri ja takaisin riistalle. Kolmas varis oli siis kauimmainen ja sekin tuli vauhdilla suoraan  käteen tuomarin sanoin saattelemana: "Mahtaakohan se tuoda sen kauimmaisen nyt... Eeei ohimenee... Ei perhana kyllä se sen haistoi! Upeasti käyttää koira nenäänsä! Ei muuta kun kytke koira sitten vaan, tämä riittää mulle". Tuomarille riitti siis kolme noutoa ja niillä hän oli vakuuttunut Maisan nouto-ominaisuuksista! :) Päästiin siis jäljelle!

Kolmas osuus taippareissa on siis kanijälki. Siinä koira päästetään itsenäisesti laahausjäljelle ja jäljen päässä oleva kani pitäisi tuoda sitten ohjaajalle. Tässä kohtaa olin todella jännittynyt, alku oli mennyt niin hyvin etten uskonut viimeisen osuuden voivan enää mennä niin mallikkaasti.. Lähetin Maisan jäljelle ja se lähti heti hienosti seuraamaan sitä. Jäljellä kaikkein kamalinta on odottaminen, koira lähtee itsenäisesti 80m päässä olevalle jänikselle ja sinä aikana ohjaaja ei voi tehdä muuta kuin odottaa hiljaa paikoillaan. Hetken tähystelin että missä koira nyt oikein on kunnes kuulin ryteikön läpi rymistelevän Maisan, ja vielä kani suussaan! Olin pakahtua onnesta! Kani ei tullut käteen asti, tässä kohtaa taisi suuri yleisö laittaa Maisalle pupun pöksyyn ja se jäi muutaman metrin päähän minusta odottamaan että menen ottamaan sen siltä. Annoin kanin tuomarille ja kytkin koiran ja sitten tuomari kätteli ja kiitti minua ja yleisönä olleet alkoivat taputtaa, oltiin siis läpäisty koe!

Lopuksi menimme kokoontumispaikalle vastaanottamaan kunniakirjat. Tuomari sanoi muutaman sanasen jokaisen suorituksesta ja jakoi kunniakirjat. Maisalle ja minulle hän totesi "Vilkas ja vauhdikas koira, joka osoittaa erinomaisia taipumuksia ja suorittaa kaikki tehtävät helposti, ei muuta kun NOME-B-kokeeseen vaan!". En sitten viitsinyt sanoa että en kyllä tiedä vielä meidän noutopuuhien jatkosta mitään.. :D Minua itseäni toki kiinnostaisi mutten tiedä onko alokas-luokan jutut jo vähän liian vaikeita meille ja sitten tarvitsisin myöskin apua niiden opettamisessa.

Kaiken kaikkiaan olen niiiiiin tyytyväinen Maisaan ja koko kokeeseen, ylpeä pienestä Noutajastani, isolla N:llä! ♥
Ylpeä omistaja ja Maisa


Kivojen ja aurinkoisten pakkaskelien kunniaksi olen ulkoiluttanut kameraa normaalia enemmän eli lopussa "muutama" kuva murusistani :) Seuraavat jutut onkin sitten varmaan lauantaisten kirkkonummen kisojen jälkeen minne mennään Veeran ja koiruuksien kanssa! :)
                                       


torstai 8. lokakuuta 2015

Veera: Kisoja kisan perään

Hiphei! Koeviikko selätetty ja elämä myös muun kuin koulukirjojen kanssa on taas mahdollista, jes! Parin viikon aikana ollaan pyöritty samat tapahtumat, joista Ida ja Katja jo kertoilivatkin. 

Piirimestiksissä juoksin Martan kanssa yksilöt ja lisäksi Aapeli pääsi kirmaamaan joukkueradan. Kummatkin apinat oli niiin päteviä etten kestä! Yksilöradat oli kumpikin tosi kivat. Martta aloitti hyppärin tosi vauhdikkaasti ja meni hirmu hyvin. Puolessa välissä tuli kuitenkin joku ajatusvirhe ja M pujahti putkesta mun selän takaa hypyn väärälle puolelle. Tämä oli tosi outo virhe, koska mun ohjaus oli (kerrankin) oikeesti oikeessa kohdassa oikeeseen aikaan, eikä Martta muutenkaan ikinä tee tollasta. No, siitä tuli HYL, jonka jälkeen vähän lopetin ohjaamisen ja loppuun tuli muutama pidempi kaarros ja väärä tie. Hyvä rata anyway. 

Agilityrata menikin sitten ihan pipariksi. Alku oli taas hyvä, ensimmäiset neljä estettä. Sitten kepit ei löytynyt, rima tippui ja puomistakin piti juosta ohi. No, tästähän meni pasmat ihan sekaisin enkä ehtinyt tehdä edes valssia puomin jälkeen ja olin väärässä paikassa. Loppurata jätettiinkin kesken ja juostiin maalin kautta pois. Ei se aina vaan toimi :D 

Yksilöratojen ja omien joukkueratojeni välissä oli yli neljä tuntia taukoa. Hyvä aika siis opetella markkinatalouden ja finanssipolitiikan käsitteitä! Jippii! 

Medi-joukkueesta puolet koirista oli mulla, Aapeli ja Martta. Videon voi katsoa Idan edellisestä postista :) Kummatkin lapsoset olivat niiin hyviä, että saa kyllä olla tyytyväinen. Martta oli ensimmäisenä, ja päästiin nollana loppusuoralle asti, jossa oli liian houkutteleva ylimääräinen este, joka piti tietysti noukkia mukaan. 

Aapo taas bongasi keppien sijaan A-esteen. Sinänsä ei yllätä, onhan se hälle rakas juttu. Renkaalle asti kummatkin kuitenkin menivät saman radan ja päätin kellottaa eroja. Noiden kahden eteneminen nimittäin näyttää niin erilaiselta! Martta tuntuu hitaalta mutta videolla näyttää menevältä, Aapo taas tuntuu nopeammalta ja näyttää hitaammalta. Renkaalle asti sama pätkä oli kuitenkin sadasosalleen sama! Suuria eroja siis ei pääse syntymään :D 


Koeviikon keskellä Alma pääsi Tiinan supervalmennukseen. Pikku hiljaa alkaa löytyä oikea rytmi ja fiilis tehdä A:n kanssa. Niin hyvä fiilis kun se kulkee niin kivasti ja tuntuu hyvältä <3 

Radan alussa oli mojova putkijarrun paikka, ja olin varma ettei tule mitään. Alma kuitenkin kuunteli joka kerta ja kääntyi todella hienosti. Myös flipit olen todennut toimivan tuon kanssa tosi hyvin, varsinkin nyt, kun itse tiedän miten ne toimii sujuvasti :D 
Lisäksi uutena kummallekin tehtiin kapai(?)sokkareita. Tai siis ehkä joskus olen vahingossa johonkin väliin tehnyt, mutta tietämättä. Sekin tuntui toimivan, vielä kun saa oman kropan toimimaan. 

Sitten päästiin vielä tykittämään suoraa loppupätkää, jossa pari kertaa olin jokseenkin myöhässä, niinkuin videolta näkyy :D Pikkulahnan kanssa joutuu tosissaan juoksemaan, että ehtii ajoissa seuraavaan paikkaan. Ja kyllähän se taitaa vähän mun liikkeestä kiihdyttääkin. 

Videolta näkyy myös miten A tarjoaa 2o2o:a joka väliin. Muutenkin Anselmilla on mun mielestä jo kivasti tullut estefokusta ja omaa päättelykykyä eri tilanteissa. Ja taas Tiinan kelpienäkökulmasta katsotuilla ohjeilla päästään vähän pidemmälle :)

Tässä vielä kooste tuosta treenistä:

Viikonloppuna kisattiin vielä SWATin omat mestikset. Kummatkin A:t ja Martta pääsi juoksemaan pari rataa jokainen. Tuomaritäti-Suvi oli tehnyt tosi kivat radat, ja Alman kanssa saatiin taas aihetta mitä opetella. Nimittäin putkijarru. Ensimmäisellä kerralla siitä ei ollut tietoakaan ja toisella kerralla jo liikaakin. Kultainen keskitie siis oli hiukan hakusessa. 

Alma eka startti:

Alma uusinta:

Martta ja Aapo pääsi avoimeen luokkaan, jossa sielläkin oli kiva rata. Kummatkin painoivat riistapukin hetsaamina oikein hienosti. Martalla tuli muutama rima alas kummallakin radalla, samasta käännöksestä. Joku käden heilautus liekö ollut väärään aikaan.
Aapeli veteli kaksi rataa puhtaasti alusta maaliin, pysähtyi kontakteille ja oli niinkin kultainen, että sai seuramestari-tittelin! <3 

Aapo eka startti:

Aapo uusinta:

Oon kyllä niin tyytyväinen, että Aapelikin nykyään tekee noin hyvin hommia. Alman tulo, maaginen neljän vuoden ikä ja tietty kokemus ja varmuus selkeesti alkaa tehota. Viikon päästä lähdetäänkin Idan kanssa meidän mereneläväisten kanssa Kirkkonummelle kisaamaan. Ootan innolla, että pääsee taas Aapon kanssa kirmaamaan oikeeseen kisafilikseen! :)

Tämä viikko ollaan pidetty agilityvapaata ja vaan oltu. Käytiin myös moikkaamassa koirakavereita Nupea, ja Milliä. Muutama räpsäsy treffeistä :)





















ps. Alman jalat ei oikeesti oo noin vinot, miltä joissain kuvissa näyttää! :p